TUTKIMUSMATKALLA

Tutkimusmatkalla 2016Expedition 2016
Yhteistyössä :Taiteen edistämiskeskus ja Satakunnan taidetoimikunta

14449803_1734330583488476_7266966043798418707_n

 

Päivä 1

yritettiin eksyä 
(lossilla voi hukkua vihreään samettiin)
pyörällä hiljaa hiljaa hiljaa 
pysähtyneet hevoset luodolla 
iiristie ja yhteinen vanhuus 
veden vihreä 
tiedämme kuka täällä asuu 
“ei kun kyllä
meidän pitää mennä” 
kraateri 
ja sitten he tulivat 
viikkarin intiaanit 
laumana olimme joutilaita 
tärkeää elämässä: koirien silittely 
ja tuntemattoman kumoamien hetkeksi 
ja hetkessä he olivat poissa meidän kinesfääristä 
unohdetun jäniksen ruumiin hautana näkymättömien käräjät 
“teidän pitää pitää toisistanne huolta” 
rauhassa poistuimme, kolme nuorta ikäjärjestyksessä, ruumiissa vielä kaiku jonkun vanhemman syleilystä 
kirjoittamattomat kirjeet 
solumuutokset 
uudet perunat 
ja kalan liha 
4 siskoa 
lämittää, leikkaa, hikoaa, kastuu
ottaa kasteen 
jakaa maailman 
missä ei ole väliä kuka olet 
kunhan olet 
tässä 
nyt

 

Päivä 2.

Hilkka 
Hannu 
Sigrid 
unohdettu tieto makaa täällä 
ette te edes ole täällä 
olette jo tuuli, meri, albatrossi ja kaneli
suruun voi menehtyä, jos ei anna kivien olla 
olettekin hiekkaa, santainen vuo, lehtinen niemi
jonkun on aina pysyttävä lähellä 
ÄITI 
mitä tehdä kun voi tehdä 
voi tehdä monumentin
mausoleumin 
maunontytär 
kirjoittamattomat kirjeet
hän lautalla sammuu ja vanhenee pinnalta 
vaan hän etäisyyksistä 
” uponneen sedimenttikerrokseen” 
meribiologiaa
Eveliina Karintytär nukkuu 
minä muistan sinut aina 
koska sinut tuotiiin tänne lepäämään
viimeistä kertaa, hukkuneen laivan tai räjähtäneen rakennuksen raunioista 
tuotiin tänne saareen repoon 
lepoon 
olemme jo aikamme eläneitä teihin verrattuna

 

Päivä 3.

luonnotonta 
paitsi polkkaavat mansikat 
elotonta : lihaisat piiraat 
kävelevä katu, merkitysavaruus 
taas koira, linnunluinen, 
miksi koirien pitää vanheta lujemmin? 
neljän lapsen äiti; minulle liian myöhä yltyä

mansikoiden lihaisa vesi muuttuu elimistössä virtsaksi (puna on jäänyt sisääni)

mihin ihmiset katoavat? 
Göstä Söderman, kalmona, ajelehti vuosia Söderöstä Hankoon, tuo hanuristi
“tai ehkä hän vaan halusi kadota ja elää nyt jossain muualla uutta elämää”

sinä valitsit tieteen kuvalehden, 1700-luvun historian ja 
minä elonkehän; 
kesyttämättömän kosmologian 
eläväpintaisen elollisuuden

mannertenvälisyys, kerrostenvälisyys
kaikki yhdessä hiljaa, tietäen lisääntyvästi lisää; minulla on niin pienesti merkitystä

kirjoittamattomat kirjeet

sidekudokseni ovat taas lähempänä himalajaa
löytyretkue on keitaalla
ammentaa ainaisista säätilanteista pituuspiireillä,
valmistaa riittiä
jonka tulisi taata ylisukupolvinen selvityminen 
kolme eri suuntaa 
hyväksi jättö
onnea meille loppuun 
ennen loppua 
tanssikaamme

 

Päivä 4.

itsenäisyydenkadulla 
tangoon tarvitaan kolme, 
jos toista pitempään eläneistä 
pyörryttää kolmijakoisissa 
voi kurottaa sukupolven ali 
verenpainetta painaen yhdessä 
ali toisen maailmansodan ja soittokuntien 
ei askeleet välitä, rytmissä on väliä
kahdelle 
vuosille välissä
voi valita hitaamman
kukoistavamman, 
ja samalla tavalla perillä
vain ja vain hetkeä myöhemmin 
myöhempi ei tiedä mistä edes jäi 
paitsi 
sonja ja jenni 
tanssikaa kanssani aina 
aina ainavaan ainiaan ainoastaan 
aina järvestä jätettävä jäävä jälki 
jälkeeni jäävät 
kirjoittamattomat kirjeet 
kukaan ei hae 
itse haettava paikkansa 
täälläkin 
näin 
vähän tiellä vastapäivään hiiohoi hidashidasnopeenopee pyörii 
ilman että 
jonkun oltava miehenkuva
niiden ruumiit soivat yhdessä 
lipovat 
luisuvat 
yhtyvät ehkä myöhemmin 
myöhemmin 
ei ole hyvä olla ainavaan ainiaan yksin 
muitakin on 
olemassa 
ollakseen 
samalla 
värähtelyllä

 

 

Päivä 5.

mitä tehdä
kun kaikki on tehty
ja ei mitään istutaan, kuunnellaan, nähdään toinen toisin
kuin ehkä maanantaina
viimeinen päivä ei jää viimeiseksi
syyskuussa suuntana meri, mummun jäämistö
nyt kuitenkin heinäkuu ja tuuli kalvaa luustoa
siispä jazzia ja pizzaa
salainen veturitalli ja vesi joka polttaa epäluuloisia
irtonaiset karamellit
ja nyt
ne
kirjoittamattomat kirjeet
tiesin heti kenelle olen kirjoittanut kirjettä jo kahdeksan vuotta
ja myöhästyin kahdella kuukaudella
säilytän salaisuutta ukulelen kotelossa koteloituneena ehkä hamaisuudessa
kauppakeskuksetkin sulkeutuu joskus
se on vaan niin
kaksi meistä lähtee mustan kissa luokse
ja katoaa yöhön, joka ei ole vielä musta

 

Päivä 6

 

Päivä 7 / syyskuu

Yhteinen kutkuttava salaisuus itää viikon
”Nähdään 13.00”
linja-auto onkin täytetty porilaisilla, on heidän merkkipäivänsä
ei ole liian myöhäistä kääntyä enäjärven kohdalla, enää järvelläkään ole
uudelleen järjestäytyä, ketjuttaa
jäätte mäntyiseen luotoon
tulkaa luokseni hiljaisuudessa, kielekkeitä pitkin
odotan majakassani (taas täällä)
heilutan
kalliot täytyy sanoista, nyt saa lähettää terveisiä
rakkaita tai raskaista, raastavia
postitamme tunteenne eteenpäin
miksi kerrankin on tyyntä kun tarvitsisin myrskyn soundtrackiksi kynälleni
” anna aikaa antaa anteeksi ”
pullaa sillä vanhalla annihelenan reseptillä
mehu karpaloista emäksineen
paljon on meitä hattupäitä ja lähtijöitä
yhden mies lentää kuumailmapallolla , huutaa espanjaksi, muuta kanssani suomeen
äitejä, siskoja, tätejä, tyttäriä, ystäviä
olemme
eikä kukaan tiedä missä
olemme

 

 

Päivä 8 / syyskuu

autio
täytyy, täyttyy
reppuselkäisistä
sibelius antaa meidän olla hiljaa vieritysten
holmassa makholman
jo menneen mummun
niin rakkaan monelle täällä
yksi tuli jättämään hyvästit ikihyväksi
mutta tunsikin lempeän pannukakuntäytteisen  tervehdyksen
tarina serkuksista, usvasta ja hevosesta
meressä koti muidenkin kuin Hilkan
tiedän missä olette laiturilla, ladossa, kasvillisuudessa
vasten hirmuista tuulta
hirmuisella tuulella
kirjoitamme taas
teille
joille
meillä
on jäänyt sanomatta jotakin elintärkeää
” tämä ei ole kirje sinulle, tämä on kirje minulle ”
pulloposti ei uppoa meren selkään
koska valaiden ei kuulu kuolla, eikä edes merimonnien
piirissä tulenlieskattoman nuotion lämmin vehnä
rikkinäinen pohja
yksi lapsenlapsi hakee pois
jumiin jääneet

 

Matkaterveisin:
Tiina
Eveliina
Petronella

Advertisements